- Tietoja
- Osumat: 2682
Ritari numero 110: Einar Schadewitz
Kersantti Einar Schadewitz syntyi 1.10.1917 Juvalla. Hän taisteli talvisodassa JP 3:n riveissä Karjalan kannaksella. Jo silloin hän tuli tunnetuksi neuvokkuudestaan ja rohkeudestaan. Laajalti tunnettiin hänen lausumansa seisoessaan vihollisen panssarivaunun kannella koputtaen käsikranaatilla vaunun kansiluukkua saadakseen ryssän avaamaan sen: "Avvoo Iivana,kuolema kolkuttaa."
JR 7:n riveissä Schadewitz taisteli muun muassa III Pataljoonan jääkärijoukkueen varajohtajana ja johtajana.
Kersantti Schadewitz oli aina vapaaehtoinen ottamaan vaikeimmat ja vaarallisimmat tehtävät. Hän suoritti ne aina päättäväisesti ja kylmäverisesti. Schadewitz nosti omalla esimerkillään ja rohkeudellaan joukkonsa taistelumieltä vaikeimmissakin tilanteissa.
Kovimmat taistelunsa kersantti Schadewitz kävi kesällä 1944 Siiranmäessä ja Vuosalmella. Sielläkin hän osoitti jääkärijoukkueineen peräänantamatonta taistelutahtoa.
Ylipäällikkö nimitti kersantti Einar Schadewitzin Mannerheim-ristin ritariksi 10.2.1943.
- Tietoja
- Osumat: 5718
Tarinoita ja totuuksia Einarista
Nämä tarinat ovat osittain tosia ja elävät edelleenkin Einarin kertomina, joskin vaatimattomana sankarina Einari ei koskaan kehunut uroteoistaan vaikka kuinka utelin. Sain onnekseni olla koulupoikana hänen kanssaaan venemiehenä kouluvapailla jopa pari kuukautta. Firma oli silloin nimeltään Hamos, jotakuinkin Hamina Oy.
Osa tarinoista on legendaa, mutta suurin osa totta. Kertomukset eivät ole missään tapahtumien aikajärjestyksessä.
Yliv. ”Hmäki” rakensi taloa Poitsilaan. Oli talkoot. Valettiin pohja. Einari oli myllymiehenä. Mylly otti virtaa verkosta. Sähkömoottori pyöritti hammasrattaan välityksellä myllyn ympärillä olevaa hammaskehää. Einari laittoi vähän liian ison lastin. Mylly ei jaksanut pyöriä omillaan. Einari tarttui hammaskehään kaksin käsin ja tokaisi ”annetaanpa pojalle vähän kyytiä.” Samantien toisen käden rukkanen sormet sisällä vilahti hammaskehän ja -rattaan välistä. Siinä se oli loppupäivä piloilla. Einari vietiin varuskuntasairaalaan. No sotilaslääkäri Toiviainenhan se Einarin käden operoi. Laittoi kuoletus piikkejä sormien tyveen. Kaikki 4 sormea olivat viiltyneet auki neljästä kohtaa. Mutta nivelet olivat onneksi ehjät. Hetken kuluttua alkoi ompelu. Kuoletus ei ollut vielä tehonnut kunnolla ja ommeltaessa harsuuntuneet haavat vähän repeilivät. Einari totesi seuraten toimenpidettä, että ota siitä vierestä on siinä vielä vähän ehjää. Hoituri sisar tuli Einarin taakse ja pyyhkäisi kostealla rätillä otsaa ja kysyi ”miltäs nyt tuntuu”, johon Einari totesi ”eihän tämä ihan sukupuolinautintoa vastaa." Hoitaja poistui takavasemmalle. Kaikesta huolimatta Einari ei ollut päivääkään töistä poissa.